Olkkarin sohvapöydällä on ihana tarina
Tämä olohuoneen pöytä-ihanuus on Saima-mummon vanhoja peruja, ja tarina kertoo, että hän on raahannut sen mukanaan Karjalasta asti, kun lähti sotaa pakoon.
Pöydässä on alunperin ollut pidemmät jalat, mutta minä menin ja sahasin ne poikki, jotta sain siitä sohvapöydän. Se oli pitkään ihan sellaisenaan, mutta kun kaipasin siihen hieman lisää korkeutta, jotta se ei jää tuon massiivisen Chesterfieldin varjoon, niin lisäsin siihen teollisuuspyörät alle.
Pöydässä on ollut jos vaikka kuinka monta maalikerrosta. Viimeisin, jonka muistan, oli kelta-ruskea, jonka sittemmin hioin pois. Silloin pöytä sai pintaansa kuultovahan. Ja kun halusin lisäraikastusta olkkariin, niin maalasin pöydän Country French -jauhemaalilla valkoiseksi, ja levitin pintaan vielä samaa sarjaa olevan huonekaluvahankin.
Tykkään tästä ihan kympillä. Monta muuttoa ja kotia on takana, mutta uskokaa tai älkää, niin olen raahannut niitä sahaamiani jalkoja koko pitkän reissun mukanani. Eihän sitä tiedä, jos ne haluaa joskus tapittaa takaisin, ja tehdä tästä taas jonkun muunlaisen pöydän.
Beröm eller fråga albumägaren